Robbe Airdancer eli kuinka halvalla voi lennättää?

Robbe Airdancer on solumuovista,styroksista, tehty karmeankeltainen kone jota voi ohjata joko 2- tai useampikanavaisella radiolaitteistolla. Airdancerissa on sähkömoottori ilman alennusvaihdetta ja se käyttää tavallista 8,4V akkua. Mikäli käytössä on vain kaksikanavainen radio koneen korkeusperäsin on kiinteä ja korkeutta säädellään laittamalla moottori käyntiin tarvittaessa. Mukana tulleessa moottorissa on BEC (Battery Elimination Circuit) jolloin erillistä paristokoteloa ei tarvitse lennättää koneen mukana. Moottorissa on myös integroituna on/off-tyyppinen säädin joka lienee riittävä tähän tarkoitukseen. Moottori on tyypiltään Robbe Power 600.



Valitsin Airdancerin koska se oli halpa ja näytti lentokoneelta. Halpuus on suhteellista mutta kone maksoi DM159 eli 79,50 euroa ja siihen kävivät suoraan autoissa käyttämäni akut ja radiolaitteet. Tätä halusin jopa alleviivata valitsemalla käyttöön rattiradion vaikka minulla on tikkuradiokin. Koneessa kun ohjataan 'kaasua' ja sivusuuntia jolloin tuntuma säilyy myös rattiradiolla. Toinen syy oli radion käyttämä 40Mhz taajuus joka on vähemmän altis häiriöile kuin yleisempi 27Mhz alue. Oikeat lennokkiradiot toimivat 35 Mhz alueella ja sinne ei muilla kuin lentävillä radio-ohjattavilla ole asiaa.



Koneen kokoaminen oli helppoa, siihen olisi mennyt vain muutama minuutti ellei tarroja olisi ollut. Tarrojen tarkoitus on parantaa koneen ulkonäköä,pitää osia paikoillaan ja vahvistaa rakennetta. Osat painettiin paikoilleen ja eikä edes liimaa ei tarvittu. Ainoastaan lentokoneen akkuliittimen vaihdoin Tamiya-tyyppiseen liittimeen lentokoneen päässä (Huom. olen hankkiutunut eroon mokomista liittimistä, ne eivät kelpaa ainakaan lennokkikäyttöön). Liitin on yleinen autoissa ja sellaiset olivat valmiina kaikissa akuissani. Muutoksen takia sain vuolla liittimelle ja akun johdoille hieman lisätilaa samoin kuin vastaanottimen antennijohdon lähdölle. Kulmia ei tarvinnut säätää ja korkeusperäsinkin meni paikalleen ilman että sen kulmaa tarvitsi miettiä.



Kaikenkaikkiaan rakentaminen oli suoraviivainen ja helppo operaatio. Oikeastaa kasaamista ei edes voi kutsua rakentamiseksi koska työtä oli niin vähän, kertakaikkiaan mukavaa ellet ehdoin tahdoin halua vaarantaa ensimmäisiä lentoja rakentamisen aikana tehdyillä virheillä.



Ensimmäinen lennätys tapahtui jäällä suhteellisen tyynellä säällä. Kone lähetetään kädestä lentoon muutaman ripeän askeleen saattamana. Kone nousi verkkaisesti ja lentonopeus on kohtuullinen aloittelijalle. Samoin perusrakenne sopii aloittelijalle, kone on vakaa lennätettävä. Ongelmana on ohjaus; pelkkä moottorin sammuttaminen ei ole hyvä tapa hallita korkeutta koska kone aina myös menettää korkeuttaan käännöksissä mikäli korkeusperäsin on kiinteä. Vaikka kone on muuten vakaa ja helppo lenmnätettävä korkeusperäsimen puute johti siihen että en päässyt kertaakaan laskeutumaan koneella vaan kummatkin lennätykset loppuivat hallitsemattomaan syksykirteeseen. Netistä olen lukenut vastaavia kokemuksia kaikilta jotka ovat juuri tästä koneesta kirjoittaneet.
Minähän en pienistä lannistu joten lennätin konetta kunnes toinen korkeusvakaaja katkesi. Korjaaminen teipillä oli helppoa mutta huomaamattani moottori oli päässyt hölskymään kiinnityksessään senverran että potkuriakseli osoitti hieman ylöspäin. Kiinteästä korkeusperäsimen asennosta johtuen kone ei enää suostunut nousemaan vaan töksähti maahan nokka edellä. Ohjekirja neuvoo lisäämään painoa taakse mikäli näin käy mutta tässä tapauksessa se ei olisi auttanut. Kokeilin kuitenkin pari kertaa ja onnistuin katkaisemaan potkurin. Oli aika lopettaa sinä päivänä.

Potkurin korjaus oli hieman mutkikasta, paikallisesta askarteluliikkestä en saanut ihan samanlaista potkuria vaan hieman pienemmän ja jyrkemmän. Kiinnitys tuotti suurimman päävaivan. Robben alkuperäisessä potkurissa oli omalaatuinen kiinnitys johon standardipotkurit eivät käyneet. Sovitepaloja potkurin ja moottorin akselin välille ei liikkeestä löytynyt. Dremelillä sain kiinitysklunssin muutettua siten että uusi potkuri meni paikoilleen ja sen sai kiristettyä ruuvilla. Myöhemmin sain ostettua oikenalaisen potkuriadapterin. Rikkoutuneet siivet korjasin laminaattiliimalla joka on tavallista Erikeeper-tyyppistä PVA-liimaa.

Toisena lennätyspäivänä oli tuulisempi ilma. Olin kiilannut moottorin paperinpalalla joten potkuriakseli osoitti hieman alaspäin. Vaikka tämä muutos ja uusi potkuri hieman epäilyttivätkin nousi kone reippaasti taivaalle. Lensin pidempiä aikoja mutta ohjaaminen ei todellakaan ole helppoa. Tuulen vaikutuksesta kone oli hieman nopeampiliikkeinen mutta vakavin ongelma ilmeni vastatuuleen lennettäessä; jos veto oli päällä kone oli ns. lentää selälleen kun tuuli pääsi nostamaan konetta mutta mikäli moottori oli pois päältä kone lensi takaperin suhteessa maankamaraan koska liitonopeus oli pienempi kuin tuulen nopeus.

Kamppailin olosuhteiden kanssa aikani ja olin tyytyväinen. Sain ainakin pari kuvaa otettua ilmassa olevasta koneesta. Lopulta tuttu syösykierre tiputti koneen ja kun menin katsomaan oli näky varsin lohduton. Koneen runko ja potkuri olivat ehjät mutta kone oli iskeytynyt pajukkoon ja kumpikin siipi oli katkennut. En kuitenkaan vaipunnut epätoivoon koska osat saa varaosina ja toisaalta styroksin korjaaminenkin on suhteellisen helppoa. Päätin kuitenkin hankkia kunollisen lennokkiradion.



Toinen vaihtoehto olisi hankkia ns. kolmas kanava eli laittaa ohjaimen servot korkeus- ja sivuperäsimille. Erillinen piiri sammuttaisi ja käynnistäisi moottorin aina kun tekee tietynlaisen edestakaisen liikkeen nopeasti sivusuunnassa. Piiri maksaa kuitenkin suhteettoman paljon verrattuna oikeaan radioon etten enää halunnut moiseen ryhtyä. Myös haave mahdollisesta slow-flyeristä vahvisti osotpäätöstä. Sitäpaitsi kanavakikkailulla on aina rajansa, parempi antaa periksi tässä vaiheessa ja hankkia kunnon laitteet.

Koneessa on toisen servon paikka jo valmiina. Poistin myös vanhan nopeudensäätimen ja korvasin sen portaattomalla mallilla. Säätimen vaihtaminen on helppoa vaikka teippausten repiminen moottorin esillesaamiseksi turhauttaa. Moottorin häiriösuojauksesta kannattaa huolehtia juottamalla moottoriin kolme 100 nF kondensaattoria. Yksi kondensaattori kummankin navan ja rungon väliin ja kolmas kondensaatori napojen välille. Alkuperäisessä säätimessähän tämä oli huomioitu. Sinänsä mielenkintoista ettei alkuperäisen säätimen suurella elektroniikkamäärällä saatu aikaiseksi kunnon säädintä vaan pelkkä on/off-tyyppinen säädin.

Vastaanottimen ja säätimelle varattuja tiloja piti hieman suurentaa ja se käy näppärästi mattoveitsellä jonka terää kuumennetaan sytyttimellä. Pelkkä leikkaaminen jättää epäsiistin jäljen jota täytyy hioa paremmaksi. Toki leikkaaminenkin onnistuu mutta veitsen tulee tällöin olla erittäin terävä, esimerkiksi askarteluveitsi soveltuu tähän hyvin.

Opettelin lentämään Pico Stickillä ja uuden radion ansiosta AirDancerkaan ei enää tuntunut vaikealta lennettävältä, päinvastoin. Kone lentää pienelläkin teholla hyvin mutta elle ipotkuriakseli osoita todellakin reilusti alaviistoon niin konetta ei saa ilmaa vaikka tehoa olisi kuinka paljon tahansa.
Vähitellen hankin koneeseen Jamara Venti 600 moottorin ja alennusvaihteen. Tehoa oli nyt paljon enemmän kunhan muisti lisätä akun kennomäärää ainakin yhdeksään. Jamaran alennusvaihde hajosi kerran yllättäen ilmassa ja ajelin jonkin aikaa taas suoravetoisella koneella. Kunhan kennomäärä ja potkuri ovat sopusoinnussa moottorin kanssa lentää kone ihan hyvin näinkin. Hyötysuhde kuitenkin kärsii koska ilman vaihteistoa ei voi pitää yhtä suurta potkuria kuin sen kanssa.
Ostin käytetun Astro FAI 05-moottorin vaihteineen ja koska kevyen moottorin antama teho oli noin 300W oli AirDancer kuin uusi kone. Kone nosti kevyesti kameran korkeuksiin ja vaikka akku loppui hetkessä niin se liiti kauan ennen laskeutumista. Kuvassa Astro on kiinnitetty koneen nokalle hieman epämääräisen näköisesti mutta sanottakoon että kiinnitystä testattiin kunnolla ennen lennätystä. Bilteman värikkäät nippusiteet olivat siinä hyviä että ne katkesivat potkurin osuttua maahan niin ettei suurempia vauruoita sattunut.



Myöhemmin hankin vanhalla anturitekniikalla toteutetun harjattoman moottorin, merkiltään Ikarus X-500. Moottori on hyvin tehty mutta se oli jo ostettaessa hieman vanhahtava. Säädin vaati toimiakseen moottoriin asentoanturit joka tarkoitti sitä että moottorin ja säätimen välillä kulki viisi ylimääräistä johtoa. Nykyään pelkät virtajohdot moottorille riittävät koska säädintekniikkakin on kehittynyt. Moottori oli silti aivan eri planeetalta kuin Astro. Puolikaasulla se ei vienyt paljoa virtaa ja tarvittaessa se antoi tehoa enemmän kuin Astro paremmalla hyötysuhteella. Moottori toimi 6-12 kennoisilla akuilla ihan hyvin kunhan muisti valita sopivan potkurin. Päätin etten tosissani lennä enää ikinä hiiliharjallisilla moottoreilla.



Käytin konetta paljon ja loppujen lopuksi pidin siitä paljon. Robbe Airdancer toimi eräänlaisen työjuhtana jolla kokeilin eri moottori- ja akkukokoonpanojen vaikutusta lento-ominaisuuksiin sekä eri potkureiden ominaisuuksia. Myös suurin osa ottamistani ilmakuvista on otettu tällä koneella. Lopuksi runko oli niin hapero että se katkesi ilmassa parina peräkkäisenä lentokertana. Murtumat ilmestyivät vanhojen korjausten viereen joten katsoin koneen olevan valmis romutettavaksi.

Koska Airdancerin siipi oli vielä ehjä tein koneelle uuden rungon Depronista. Depron on lattiaeristettä joka on sekä jäykkää että kevyttä. Depronia voi työstää helposti saksilla ja uuden rungon rakentamiseen ei mennyt kauaa. Kone lensi hyvin ja otin tälläkin koneella monta ilmakuvaa. Kameran sai suuren rungon sisälle piiloon kylmältä viimalta. Nykyisin myös tämä kone on romutettu lopullisesti vanhuuttaan.



Airdancer lensi hyvin ja kone ei ollut turhan tarkka mistään paitsi moottoriakselin asetuskulmasta. Aloittelijalle suosittelin silti jotain kevyttä puistolennokkia,