Kyosho Tracker 2

Kyosho Tracker 2 on takavetoinen, isopyöräinen, radio-ohjattava auto. Auto on ns. oikea radio-ohjattava eli radio ja auto ovat erillisiä. Tämän ansiosta harrastus voi kehittyä myöhemmin. Markettien autoissa radio ja auto ovat samassa paketissa ja näinollen auton rikkoontuessa tai jäädessä riittämättömäksi täytyy ostaa uusi paketti. Oikeisiin radio-ohjattaviin saa runsaasti eri valmistajien viritysosia, esimerkiksi mottorit ovat vakiokokoisia ja niitä löytyy joka lähtöön. Auto kootaan ja maalataan itse. Nykyisin toki moni suurempi osakokonaisuus on koottu jo tehtaalla mutta auton ajokuntoon saattaminen vie muutaman illan ja on sekä opettavaista että hauskaa. Autoissa on muun muassa toimivat tasauspyörästöt ja öljytäytteiset iskunvaimentimet joten suurempien kulkupelien tekniikka tulee samalla tutuksi. Oikeisiin radio-ohjattaviin löytyy myös varaosia kaupan hyllyltä ja ne kestävät muutenkin kovempaa käyttöä kuin olohuonemaasturit. Mikäli kokoaminen tuntuu vastenmieliseltä niin monilla valmistajilla on valmiiksi koottuja paketteja (esim. Kyosho 'Ready-set') mutta mielestäni silloin menetetään osa harrastuksen viehätyksestä. Viritysmahdollisuudet ja varaosien saatavuus on näillä kuitenkin yhtä hyvä kuin rakennussarjasta kootuilla.



Hankin Kyosho Tracker 2:n koska olin päättänyt elvyttää vanhan harrastukseni. Toki lastenkin takia mutta ennenkaikkea koska radio-ohjattavat ovat hauskoja ja rentouttavia. Radio-ohjattavia olin harrastanut viimeksi noin 15 vuotta sitten ja silloin Tamiya oli vallitseva merkki. Netistä hankittujen kommenttien ja oman tuntuman mukaan päädyin kuitenkin Kyoshoon jolla näytti olevan toimiva perusalusta sähköautoissa. Sähköauto oli itsestäänselvyys polttomoottoriauton likaisuuden ja meluisuuden takia. Toisaalta sähköauto on myös paljon helppohoitoisempi ja huolettomampi joten laiskana ihmisenä osaan arvostaa myös sitä.

Auton piti kyetä kulkemaan soralla ja nurmikolla. Minulla oli aikoinaan useita hiekkakirpputyyppisiä autoja joita, suuri osa normaalikrossareista edustaa. Ajattelin kokeilla jotain muuta. Koska en aio ajaa autolla kilpaa, edes kerhossa, päädyin isopyöräiseen hirvitykseen lähinnä ulkonäkösyistä ja koska ajattelin laitteen olevan maastokelpoisempi suurten pyörien ansiosta.



Tracker 2 ei ole varsinainen maastoauto vaikka se aika hyvin kulkeekin maastossa. Parhaimmillan auto on nopeassa ajossa jossa se voi hyppiä esteiden yli. Auton hyppyominaisuuden ovat hyvät koska auto on hyvin tasapainoinen. Kaksipyörävetoinen auto voi toki jäädä kiinni (näissä autoissa on aina tasauspyörästö) mutta suurten pyörien ansiosta Tracker menee aikamoisessa heinikossakin. Oikein kovaan maastoajoon olisinkin ostanut vastaavan nelivetoisen auton mutta niissä on suuremmat tehohäviöt, paino ja enemmän huollettavaa.

Videokuvaa!

Alkuajoista auto on kokenut muutamia parannuksia:

• Vaihdoin moottorin ärjympään vaikka vanhakaan ei ollut huono. Nyt autossa on vanha Tamiyan Technigold (Mabuchi 540VZ) joka vääntää suunnilleen yhtä hyvin kuin alkuperäinen Mabuchi 550SH mutta kierroksia löytyy tarvittaessa melkein tuplasti enemmän. Trackerin 550 on sinänsä hauska tapaus koska se on tavallisia (koko 540) olevia moottoreita hieman pidempi ja siinä on vakiomoottoria parempi vääntö. Tracker ei ole hidas vakionakaan. Nykymittapuun mukaan Technigold, 23 kierroksen käämityksellään, ei ole mitenkään ihmeellinen moottori.
• Korvasin auton liukulaakerit kuulalaakereilla. Tämä säästää pidemmän päälle rahaa kun auton akseleita ei tarvitse uusia kulumisen takia. Toki pyörätkin pyörivät herkemmin mutta vaikutuksesta vauhtiin en osaa sanoa mitään. Kuulalaakereiden ylivoimaisuus korostuu sen jälkeen kun tavalliset laakerit ovat hieman kuluneet.
• Vaihdoin elektronisen nopeudensäätimen mekaanisen tilalle. Etuina on pienempi paino ja johtohässäkkän poistuminen. Nyt autolla voi ajaa pidempia aikoja hitaasti ilman että akun varaus menee vastuksen lämmittämiseen. Elektronisella säätimellä auton huippunopeuden saa tarvittaessa kuristettua lapsille sopivaksi.
• Kunnollinen 8,4V akku saa edellämainittujen muutosten lisäksi auton melkein lentämään! Huomaa kuitenkin että akun laadulla on merkitys, itselläni on pari 8,4V akkua joilla auto kulkee huonommin kuin Sanyon kennoilla varustetulla 7,2V akulla. 9,6V tai korkeampia jännitteitä ei yleensä käytetä autoissa lisääntyvän painon ja elektroniikan asettamien rajoitusten takia.
• Valot mahdollistavat ajon pimeässä. Kuten talvikuvista näkyy olen asentanut Bilteman pyöräilyvalot (LED, 19mk/kpl) auton tuulilasiin ja turvakaaren alle takalasiin. Paikat ovat kokeilun tulosta, valoilla oli tapana irrota ennen kuin löysin niille suojaisat paikat. Etuvalo on vihreä ja takavalo punainen joten on helppo päätellä minne auto osoittaa. Pimeässä ajo on aika jännittävää koska ainakaan näistä valoista ei ole varsinaista hyötyä esteiden havaisemiseen. Tämä on kestävä ja vedenpitävä ratkaisu. Työläämpi mutta paremman näköinen ratkaisu olisi asettaa ledit suoraan lampujen paikoille koriin. Asiasta kiinnostuneille mainittakoon vielä että TowerHobbies myy valmiita valosarjoja autoihin ja jarruvalosarjoja tietyille elektronisille nopeudensäätimille.
• Laskin auton koria hieman, alunperin kori on aika korkealla rungon yläpuolella. Koria pystyy helposti laskemaan kolme pykälää mutta silloin etupyörien aukkoja täytyy hieman suurentaa jotta pyörät voivat joustaa ylös asti.
• Rattiohjain antaa selvästi paremman tuntuman kuin sauvamallinen ohjain. Tottumuksesta valitsin ensin sauvamallisen mutta rattiohjain on parempi vaihtoehto auto- ja venekäyttöön.
• Mikäli vaihdat moottorin tai ajelet ruohossa niin moottori saattaa lämmetä tosi kuumaksi. Tällöin välityksiä tulee ehdottomasti muuttaa koska muuten moottori ja johdotukset rupeavat kärsimään. Auto ei edes välttämättä muutu hitaammaksi vaikka välitykset muutettaisiinkin tieheämmiksi mikäli moottori pääsee toimimaan kohtuullisella kuormalla.
• Iskunvaimentimet piti vaihtaa sellaisiin jotka pitävät öljyt sisällään kovassakin käytössä. Tyhjät vaimentimet pompottavat autoa ja ajo-ominaisuuksista ei voi enää puhua. Vaatimukset alustan suhteen ovat kasvavat lisääntyneen vauhdin myötä.
• Vastaanotin ja nopeudensäädin on nyt suojattu paremmin koska poikani ajoi auton mereen(!). Kaikki toimi onneksi hyvin kuivuttuaan mutta vastaisuuden varalta vedenpitävyys ei olisi haitaksi. Onnettomuus sattui koska lähettimen trimmi oli siirtynyt ja auto ei pysähtynyt vaikka kaasuvivun päästi irti. Tämä saattaa olla ongelma pienille kuljettajille koska käsi ei ylety kunnolla vetämättä trimmejä uusiin asentoihin. Ongelma ratkesi siirtymällä rattiohjaimen käyttöön.
• Nivelöidyt takavetoakselit maksoivat maltaita mutta mahdollistavat suuremman jouston takana. Ei ehkä maailman tarpeellisin viritys mutta toisaalta olin aikeissa uusia voimansiirron osia joka tapauksessa.
• Uusi kori teki ihmeitä auton ulkonäölle. Pro-Linen Ford F-150 sopi hyvin vaikka kori alunperin onkin tarkoitettu jollekin Traxxasin mallille. Helmat ulottuvat alemmaksi kuin alkuperäisessä korissa eivätkä suuret aukot pyörille näytä pahalta. Korin tilasin TowerHobbiesista koska se oli ainut paikka mistä pystyin selaamaan eri vaihtoehtoja läpi. Valinta ei ollut helppo, muitakin vaihtoehtoja olisi ollut.
• Korvasin vetorattaiden kopan tiivisteen silikonilla. Silikoni lisätään vain toiselle pinnalle ja annetaan kuivua jolloin kopan saa irti kuten ennenkin.

Muita huomioita