Tamiya Wild Dagger

Trackerin kanssa ajettua aikani huomasin että pojalle täytyy ostaa oma auto koska en itse pääse enää ajamaan. Koska hän on vielä niin nuori arvelin että nelivetoinen auto saattaisi olla helpompi hallittava. Hän pitää myös kalliolle kiipeämisestä autolla joten neliveto olisi siinäkin avuksi. Vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, joko hintaa kertyy huimasti sähköautolle (Traxxas E-Maxx) tai sitten kyseessä on jokin varaston jämämalli (Kyosho Lazer 2000). Myöskään huonoiksi mainitut Tamiya Clod Buster tai Kyosho USA-1 eivät kiinnostaneet. Tamiyan suunnittelijat olivat tehneet mielenkiintoisen vaihtoehdon, ilmeisesti kahdesta Wild Willyn takaosasta oli muodostettu auto jossa on kaksi moottoria ja kaksi erillistä vetopyörästöä. Rakenne on ilmeisesti kestävä ja redundantti. Luettuani kehuvia kommentteja amerikkalaisten sivuilta uskaltauduin tilaamaan auton (katso ulkomailta tilaamisesta kertovaa juttua).
Sanotaan että Tamiya tekee koottavia ja Kyosho ajettavia autoja. Osittain tämä pitää paikkaansa, Tamiyalla jokainen osa piti kasata miljoonasta palasesta, alatukivarretkin koottiin kahdesta muovinpalasesta ja liitettiin yhteen kahdella ruuvilla. Kyoshon vastaava osa on yhtä valua. Auton vakioiskunvaimentimet ovat todella surkeat mutta nekin koostuvat noin kymmenestä osasta kukin.
Myöskään Tamiya ei välttämättä ole kovin tarkkaan ajatellut miten auto saadaan puhtaaksi ajon jälkeen. Tamiyan muovivalut ovat ensiluokkaisia ja autosta valmistui varsinainen karkki joka sai Trackerin näyttämään siltä kuin se kuuluisi hieman eri sarjaan. Wild Daggeriin kului varmaan satoja pieniä ruuveja ja näpertämistä oli paljon ennenkuin auto oli valmis. Ostin kuulalaakerit etukäteen ja ne tuntuvatkin olevan tarpeen koska laakereita on autossa peräti 24 kpl. Suojasin moottorit ilmapalloilla ja niiden kanssa ei ole ilmennyt kuumenemisongelmia. Vedin myös putkimiehenteippiä vetopyörästöjen saumojen kohdalle ja peitin suojaamattomia reikiä koska autolla ajetaan hiekassa. Tätä ei autoa ei ole yhtä kiva puhdistaa kuin Trackeria.
Tamiyan (surkea) mekaaninen nopeudensäädin hajosi koeajossa joten unohdin sen ja laitoin tilalle halvan Hitecin 520-mallisen elektronisen säätimen. Kaksi moottoria koettelee säädintä pahoin mutta en ole huomannut mitään ongelmia vaikka Hitec (max 30A) ei niitä parhainpia säätimiä olekaan ja autolla ajetaan 8,4V akuilla. Mikäli moottorit vaihdetaan järeämpiin tulee säädin valita huolella.
Koeajossa auto toimi ihan kivasti mutta vasta 8,4V akku sai sen kulkemaan. Auton etenemiskyky on valtavan hyvä. Auto on vakaa ajettava ja se kulkee sellaisessakin heinikossa vaivatta jossa Tracker jää kiinni. Kuulemma takatasauspyörästön voi lukita jos haluaa parantaa etenemiskykyä mutta minusta sellaiseen ei ole tarvetta.
Painoero Trackeriin ei ole kovin suuri eikä nopeudessakaan ei ole hirveän suurta eroa. Tracker on tasapainoisempi koska Wild Dagger tulee hypyistä yleensä keula edellä maahan. Wild Dagger menee sinne minne ohjaa, Trackerilla taas saa aikaan näyttäviä sivuluisuja. Talvella etenemiskyvyssä on eroja mutta uudistetun jousituksen ansiosta Tracker tarjoaa kovan vastuksen. Kestävyydestä en osaa sanoa mitään muuta kuin että auto on kestänyt aikamoista käsittelyä pihan lasten toimesta.
Wild Daggerin akku kestää kauan, kaksi moottoria eivät vie paljoa virtaa koska yhdellä moottorilla ei ole paljoa kuormaa. Ilmeisesti kahdella moottorilla toteutettu neliveto on fiksumpi kuin yhdellä (minulla oli aikoinaan Tamiyan Hot Shot jossa kardaanilla toteutettu neliveto).
8,4V akku on edullinen tapa virittää Wild Dagger. Akku sopii sellaisenaan kunhan jättää toiselta puolelta irrotettavan suojapalasen pois ja korvaa kiinnityksen siltä osin kuminauhalla.





Auto on kokenut myös seuraavat parannukset:

• Kuulalaakerit. Kaikki 24 kuulalaakeria kannattaa laittaa jo rakennusvaiheessa, laakeroinnin merkitys kasvaa kummasti kun niitä rupeaa olemaan näinkin paljon.
• Moottorit suojasin kutistesukalla joka on tarkoitettu teolliseen käyttöön. Sisäpuolinen liima pitää sukan varmasti paikoillaan. En tekisi tätä virimoottoreille mutta vakiomoottorit ovat kertakäyttöisiä ja koska niiden sijoitus on niin huono ne tulisi suojata hyvin. En ole huomanut mnitään lämpöongelmia. Moottoreiden sijoitus on painopisteen kannalta hyvä mutta muuten ne ovat alttiina kaikelle lialle.
• Elektroninen nopeudensäädin tuli ajankohtaiseksi jo koeajossa. Tamiyan mekaaninen säädin on surkea verrattuna esimerkiksi Kyoshoon joten en nähnyt mitään syytä pitäytyä siinä. Tavallinen säädin näyttää riittävän hyvin vakiomoottoreille. Nyrkkisääntö 2-moottorisissa on kuulemma se että jos säädin kestää moottorit joissa on käämeissä vähintään x kierrosta niin kahden moottorin autoissa moottoreissa tulisi olla vähintään 2*x kierroksen käämitys. Omat havaintoni kertovat että tässä tapauksessa kumpaakaan moottoria ei kuormiteta kovin paljoa joten vähemmälläkin pääsee.
• A 8,4V Sanyon akut antavat autolle tarvittavan vauhdin. Vakiomoottorit eivät saa autoa ihan lentämään mutta akku parantaa tilannetta paljon.
• Vakiovaimentimet ovat huonot, vaihdoin ne öljytäytteisiin. Joustot pysyvät pieninä ellei hanki pidempiä jousia (4 tuumaa / 10 cm) ja muuta yläpuolisia kiinnikkeitä. Pidemmillä jousilla ja karkeilla omatekoisilla jousien yläkiinnikkeillä jousituksen toiminta parani huomattavasti vaikka en sitä ihan Trackerin tasolle olekaan onnistunut säätämään.
• Peitin ylimääräiset moottorinkiinnitysreiät sekä pohjasaumat ilmastointiteipillä. Eräässä artikkelissa nimittäin mainittiin että hienoa hiekkaa saattaisi päästä vaihteistoon. En tiedä onko toimenpiteet tarpeellisia mutta vielä ei ole tullut ongelmia hiekan kanssa ja haittaahan tuosta ei oikein ole.

Video!!!