Mikan tietokoneet

Ensimmäisen kerran näin kotitietokoneen eräässä kaupassa vuonna 1980. En muista tarkalleen mistä oli kysymys enkä ollut edes kovinkaan kiinnostunut. Silloin en tiennyt mitä sellaisella olisi voinut tehdä ja myöhemmin opin että sen ajan koneilla ei voinutkaan paljoa tehdä.
Eräällä tuttavalla oli Sinclairin ZX80 joka oli päivitetty niin että se vastasi ZX81-konetta. Sain koneen lainaksi ja tahkosin ohjekirjaa vähitellen läpi. Koneessa oli kalvonäppäimistö ja päivityksen yhteydessä toinen kalvo oli lisätty alkuperäisen päälle huonontaen ennestäänkin huonoa näppäintuntumaa. Ajalle ja varsinkin Sinclairille tyypilliseen tapaan jokaisella näppäimenpainalluksella kokonainen BASIC-käsky ilmestyi ruudulle. Ruutu välkähti joka näppäinpainalluksella ja TV:n antama kuva ei muutenkaan ollut mitenkään ihmeellinen. Koneessa oli 1 kilotavu muistia (todellakin 1 kilotavu),grafiikka oli mustavalkoista ja tasoltaan sellaista mikä naurattaisi nykyään taskulaskimissakin. Silti ohjelmoin innokkaasti pieniä ohjelmia laitteella.
Kaverini hankkivat VIC-20 ja Commodore 64-koneita ja halusin itsekin hankkia paremman. Sain lopulta Sinclair ZX Spectrumin jossa oli suurempi, 48 kilotavin, muisti. Pienemmässä olisi ollut 16 kilotavua mutta se taisi jäädä aika harvinaiseksi. Kone oli ostohetkellä huomattavasti Commodorea halvempi.
Hinta selittyi kuminäppäimistöllä ja liittimien puutteella. Jopa peliohjainta varten piti hankkia oma liiitäntäkorttinsa jotka kaiken kukkuraksi seurasivat useampaa eri standardia. Äänet eivät olleet kovin hyvät ja grafiikka sotki mikäli kaksi eriväristä pistettä piirrettiin vierekkäin. Kone oli kuitenkin suosittu ja pidin siitä itse aika paljon. Aikoinaan parhaat pelit tehtiin englannissa ensin Spectrumille ja ne ilmestyivät myöhemmin muille koneille. Tilanne muuttui kuitenkin pian Commodoren eduksi.
Spectrum latasi pelit nopeammin kasetilta kuin Commodore 64 levyltä ilman turboa mutta kasettiasemat tuntuivat silti liian vanhanaikaisilta joten halusin jotain muuta.
Hankin huvikseni (Mattel) Aquariuksen kun sellaisen kerran sai eräästä varastomyymälästä kaupan päälle kunhan ensin osti viidelläsadalla lisälaitteita. Myin sen myöhemmin eteenpäin samaan hintaan.
Spectrumin jälkeen hankin Sinclair QL:n. Laite oli oikea unelmakone siihen aikaan ja se olikin teknisesti aika hyvä. Aiemmista Sinclaireista poiketen näppäimistö oli saavuttanut välttävän tason. BASIC-tulkki oli yksi parhaimmista. Laitteessa oli kaksi Sinclairin kehittämää Microdrive-asemaa jotka olivat päättymätöntä rikoiskasettia käyttäviä asemia joiden tulitikkurasiaan mahtuvat kasetit pystyivät säilömään 100 kilotavua. Asemat olivat suhteellisen nopeita vaikka haku olikin levyasemaa hitaanpaa. Valitettavasti asemat olivat epäluetettavia ja kalliita. Kaiken kukkuraksi ohjelmistotalot vierastivat niitä ja näinollen koneelle ei ilmestynyt kovin ihmeellistä pelivalikoimaa. Taskukoneistaan tunnettu PSION oli merkittävä ohjelmistotuottaja tälle koneelle ja koneen mukana tulikin neljän ohjelma paketti joka sisälsi taulukkolaskennan, tietokannan, esitysgrafiikkaohjelman ja tekstinkäsittelyohjelman. Tekstinkäsittelyohjelma oli mielestäni varsin hyvä ja muistan vieläkin erään sitä ihmetelleen ihmisen epäilevän kysymyksen 'onko se WordStar-yhteensopiva?'. Alkää opetelko ohjelmia vaan tekstinkäsittelyä...
Tämän jälkeen Amstrad CPC6128-koneita sai halvalla ja hankinkin yhden sellaisen, kone ei ollut erityisen ihmeellinen mutta kohtuullinen näyttö ja sisäänrakennettu levyasema tekivät laitteesta mukavan käyttää. Teknisestä innovaatiosta ei tosin tässä tapauksessa voitu siinä määrin puhua kuin esimerkiksi QL:n tapauksessa. Koneen ainut varsinainen haittapuoli näytön ja virtalähteen yhdistämisen lisäksi oli outo levykekoko. Koneen korput olivat 3" kokoa. Silloin pienten levykkeiden koko ei vielä ollut aivan vakiintunut ja liikkeellä oli ainakin 3,5" (IBM yms.), 3" (Amstrad) ja 2,8" (Sharp) levykkeitä. Amstradista luovuin vuoden jälkeen koska olin kesäansioillani ostanut Amigan.Vuonna 1987 Amiga 500 oli jotain aivan käsittämättömän ihmeellistä, kuin eri planeetalta. Myöhemmin vaihdoin koneen Amiga 2000HD-malliin jossa oli pieni kovalevy ja viimeisenä oikeana koneena ennen PC-maailmaan siirtymistä oli Amiga 1200 josta luovuin vuonna 1994.

Back